Olen tässä Facebookin ja Ropeconin videoiden perusteella alkanut miettiä sitä, että miten voisin kehittyä pelaajana. Ensimmäisenä tulisi varmaan analysoida itsensä nykytilanteessa.
En ole erityisen tunnevaltainen pelaaja. Immersiota eli hahmoon eläytymistä en juuri osaa harrastaa. Hahmo on minulle tarinankerronnan väline. Hahmoni eivät ole olemassa "muualla" kuin vain siinä hetkessä eli toisin sanoen niillä ei juuri ole taustatarinaa. Pystyn pelaamaan ja olenkin pelannut kampanjan hahmolla, jolle ei koko aikana ollut edes nimeä.
Heikkoutenani on, että hahmoni ovat hyvin samanlaisia. Pidän oudoista, huvittavista, ujoista tyypeistä tai sitten valtaa tavoittelevista röyhkimyksistä. En muista pelanneeni koskaan kovin montaa "perusihmistä". Pelinjohtajan sanoin: hahmoni ovat joko sosiaalisesti vammaisia tai sitten Cthulhuja tai sitten sosiaalisesti vammaisia Cthulhuja :) Haluaisin laajentaa pelikavalkadiani. Haluaisin oppia pelaamaan paremmin tiimissä, tiimiä tukien.
Dungeons&Dragons on julkaissut hauskan pelaajatyypit-kuvauksen. Se löytyy täältä. Jos mietin, että millainen pelaaja itse olen, niin vastaisin, että olen varmaan kaikkein tyypillisimmilläni Storyteller. Toki minussa on myös Watcheria, koska pelaan ystävieni kanssa ja pelivalintoja ja pelitapahtumia ohjaavat sosiaaliset säännöt. Pelaamme pelejä, jotka kaikki voivat hyväksyä ja sovimme usein tietyistä yhteisistä "pelisäännöistä". Olen myös herkästi muistuttamassa (ainakin mielessäni vähintään itseäni) että viime kädessä mikään pelissä tapahtunut ei ole totta.
Ajoittain minusta saattaa löytää myös Actoria (joskaan se ei ole vahva alueeni) ja jopa Instigatoria (erityisesti sitä löytyi ensimmäisen pelaamani D&D kampanjan alkuvaiheessa, mistä olen tässä blogissakin joskus kirjoittanut). Thinker on minulle jo harvinainen rooli ja Power Gameria tai Slayeria en tajua ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti