Roolipelikeskustelujen lukeminen ja erilaisten linkkien seuraaminen on johtanut lukemaan mielenkiintoisia foorumeita ja blogeja. Eräässä niissä käydään ajoittain aika kovaa sotaa siitä, että mitä on roolipelaaminen ja miten roolipelaamiseen liittyvät Dungeons&Dragons ja ns. forgelaiset roolipelit. Blogin kirjoittaja on sitkaasti ja tulisesti sitä mieltä, että jälkimmäiset eivät ole roolipelejä lainkaan. Hän käyttää niistä termejä Storygames, "tarinapelit".
Hänen pääpointtinsa on, että roolipeleissä tarkoituksena on, että pelaajat immersoituvat eli eläytyvät hahmoihinsa maailmassa, jota pelinjohtaja hallitsee "oikeudenmukaisena jumalana". Pelaajat eivät luo yhdessä pelinjohtajan kanssa tarinaa, vaan tarina syntyy jos on syntyäkseen yhteisestä kokemuksesta. Ja tätä kokemusta hänen mukaansa Storygamesit eivät tuota, koska niissä on päätarkoituksena luoda tarina tai "käsitellä jotain teemaa". Näin ollen, ne eivät ole roolipelejä.
Mikä taas johtaa siihen, että en itse ole tällä mittapuulla mitattuna roolipelaaja lainkaan.
Minähän en juuri immersoidu, vaan kerron nimenomaisesti tarinaa. Useimmat pelaamani pelitkin taitavat mennä näihin Storygames-luokkaan - tuttuja nimiä ainakin tuli vastaan. Ainoastaan pelaamaani Vampire: The Masquarade ei lasketa Storygames-luokkaan, mutta blogin perusteella sillä, että on pelannut Vampirea ei kannata kehuskella...
Havahduin tähän että en ole roolipelaaja, vaan kaiketi sitten tarinapelaaja tms., kun bloginkirjoittaja totesi, että lause "en välitä vaikka hahmoni kuolisi, kunhan siitä tulee hyvä tarina", ei koskaan ikinä milloinkaan kuulu roolipeliin. Olen tainnut päästää tuon lauseen suustani useasti...
Sinällään näiden keskustelujen lukeminen on varsin avartavaa/mielenkiintoista. Ajoittain tuntuu ihan siltä, että kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä: ainoastaan käytetty kieli ja termit ovat erilaisia. Mutta keskustelu jatkuu...
Hänen pääpointtinsa on, että roolipeleissä tarkoituksena on, että pelaajat immersoituvat eli eläytyvät hahmoihinsa maailmassa, jota pelinjohtaja hallitsee "oikeudenmukaisena jumalana". Pelaajat eivät luo yhdessä pelinjohtajan kanssa tarinaa, vaan tarina syntyy jos on syntyäkseen yhteisestä kokemuksesta. Ja tätä kokemusta hänen mukaansa Storygamesit eivät tuota, koska niissä on päätarkoituksena luoda tarina tai "käsitellä jotain teemaa". Näin ollen, ne eivät ole roolipelejä.
Mikä taas johtaa siihen, että en itse ole tällä mittapuulla mitattuna roolipelaaja lainkaan.
Minähän en juuri immersoidu, vaan kerron nimenomaisesti tarinaa. Useimmat pelaamani pelitkin taitavat mennä näihin Storygames-luokkaan - tuttuja nimiä ainakin tuli vastaan. Ainoastaan pelaamaani Vampire: The Masquarade ei lasketa Storygames-luokkaan, mutta blogin perusteella sillä, että on pelannut Vampirea ei kannata kehuskella...
Havahduin tähän että en ole roolipelaaja, vaan kaiketi sitten tarinapelaaja tms., kun bloginkirjoittaja totesi, että lause "en välitä vaikka hahmoni kuolisi, kunhan siitä tulee hyvä tarina", ei koskaan ikinä milloinkaan kuulu roolipeliin. Olen tainnut päästää tuon lauseen suustani useasti...
Sinällään näiden keskustelujen lukeminen on varsin avartavaa/mielenkiintoista. Ajoittain tuntuu ihan siltä, että kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä: ainoastaan käytetty kieli ja termit ovat erilaisia. Mutta keskustelu jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti