Tänään oli taas D&D:n vuoro. Pelasimme luolastoa, jossa ei ollut vihollisia lyötäväksi, mutta arvoituksia ja ansoja ratkaistavaksi. Välillä iski turhauma ja ilmoille kajahti epätoivon huuto (lähinnä minun suustani) "These horrible puzzles! This is a horrible game!" (koska pelaamme englanninkielellä) Mutta voi sitä mahtavaa riemua, kun joku arvoitus ratkesi ja salaovi aukesi. Porukka tuuletti ja kiljahteli ilosta, syötiin keksejä mieheen juhlan merkiksi. Aitoa onnistumisen riemua. Ja ryhmähenkeä, kun lyötiin päät yhteen miten tämä ongelma ratkeaisi.
Ja samalla sellaista synkkää huumoria. D&D johtaa absurdeihin ongelmanratkaisuihin ja naurunremakkaan ("tarvitsemme happoa, joten mitä jos paastottaisiin pari päivää ja sitten jokainen oksentaa että saadaan vatsahappoja?")
Yksi hahmoista kuoli. Viidestä alkuperäisestä hahmosta on jäljellä enää kaksi. Varomaton huoneeseen tallustus johti julmaan giljotiinin uhriksi jäämiseen. En tiedä miten saamme pelaajan takaisin peliin, koska olemme jumissa eikä mukana ole sivuhahmoja. Toisaalta tuollainen ongelma, johon juonivetoisempi draamapeli ei taipuisi ja johtaisi yhden pelaajan poisputoamiseen, ei varmaankaan D&D:ssä haittaa. Mukanamme onkin kenties joku hiljainen yhtiökumppani? Jätän asian PJ:n huoleksi.
Ja samalla sellaista synkkää huumoria. D&D johtaa absurdeihin ongelmanratkaisuihin ja naurunremakkaan ("tarvitsemme happoa, joten mitä jos paastottaisiin pari päivää ja sitten jokainen oksentaa että saadaan vatsahappoja?")
Yksi hahmoista kuoli. Viidestä alkuperäisestä hahmosta on jäljellä enää kaksi. Varomaton huoneeseen tallustus johti julmaan giljotiinin uhriksi jäämiseen. En tiedä miten saamme pelaajan takaisin peliin, koska olemme jumissa eikä mukana ole sivuhahmoja. Toisaalta tuollainen ongelma, johon juonivetoisempi draamapeli ei taipuisi ja johtaisi yhden pelaajan poisputoamiseen, ei varmaankaan D&D:ssä haittaa. Mukanamme onkin kenties joku hiljainen yhtiökumppani? Jätän asian PJ:n huoleksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti