torstai 28. tammikuuta 2016

Komediaa

Olen taas pitkästä aikaa kiinni Dungeons&Dragons-kampanjassa. Takana on kaksi pelikertaa ja hahmoni luultavasti kuoli/kuolee jahka hänet saadaan teloitettua pahasti epäonnistuneen ryöstöyrityksen jälkeen.

Puhuimme pelin jälkeen PJ:n kanssa siitä, että D&D johtaa melkoiseen komediaan, slapstick-huumoriin, kun hahmot yrittävät pelastua ongelmasta, johon ovat ajautuneet. Ihan hauskaa se on (tai tosi hauskaa itse asiassa), mutta ei tällä mitään vakavia aiheita saa pelattua. Perusfantasiamättöä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viikko 2

Mitäs muuta tulikaan tehtyä tällä viikolla kuin pelattua Vasenin tie... Noh, Menneisyyden varjot kampanjamme sai jatkoa. Pohdimme, että pelaammeko peliä enää vai siirtyisikö se telakalle. Päätettiin kuitenkin jatkaa. Seuraava pohdinnan aihe sitten oli, että etenisikö peli aikahyppäyksellä vai suoraan siitä mihin päädyttiin viime kerran lopulla. Mielipiteet jakaantuivat, mutta jonkinlaiseen kompromissiin päädyttiin: jatketaan siitä mihin päädyttiin, mutta tapahtumat etenevät rivakammin. Tuntui tekniikkana toimivan jotenkin, tarina eteni vauhdikkaammin, joskaan mitään valtaisia loikkia ei tehty. Pidän hahmostani.

Toinen pelikerta oli vähän uudemmassa porukassa. Tarkoitus oli pelata taas pitkästä aikaa D&D:tä mutta äänestystulos johti perinteisempään draamailuun. Hauskana sivumausteena pelasin toisen kerran elämässäni englanniksi. Ekalla kerralla olin aika lailla lukossa, nyt meni jouhevammin. Hahmoni tosin oli toisinto Vampire-kampanjan hahmosta. "Tahtonsa alle kaiken murskaavat isät" vain taitavat olla minulle jotenkin luontainen roolivalinta.

Vasenin tie

Vasenin  tie on nyt sitten takanapäin. Pelimateriaalia oli hieman muokattu; suurimmat muokkaukset kohdistuivat Zenian hahmoon. Alkuperäisessä versiossa on selvää, että Zenia on kuollut ja hänen ruumiinsa makaa joen pohjassa ja että tämä kaikki liittyy jotenkin kodinkoneliikkeeseen.   meidän versiossamme "Zeniaa" ei oikeastaan selitetty mitenkään. Hänellä oli monologinsa, hän yritti tavoittaa perheenjäseniä, yritti saada äänensä kuuluviin. Samalla pelin teema vähän muuttui. Alkuperäisessä Vasenin tiessä se on ehkä voimakkaammin avuttomuus ja kyvyttömyys auttaa, kun kukaan ei puhu. Meidän versiomme kertoi enemmänkin yhden henkilön hallitsemasta perheestä, jossa kukaan ei puhu.

Olisi oikeastaan pitänyt kysyä pelikavereilta jälkeenpäin, että miten he tulkitsivat pelissämme olleen "Zenian"? Itse olin turhan lukkiutunut siihen ajatukseen, että se on kuolleen tytön haamu, vaikka mikään pelisisällöstä ei viitannut siihen (koska kukaan muu kuin minä ja pelinjohtaja ei ollut lukenut alkuperäismateriaalia).

Toinen aika iso muutos oli se, että jokaisella hahmolla oli esittäjä: alkuperäisessä yksi pelaaja esittää paria hahmoa samanaikaisesti yhdessä kohtauksessa, meillä kaikkia kohtauksessa olevia hahmoja esitti eri pelaaja. Hahmoa ei kuitenkaan omistanut, vaan hahmot jaettiin aina kohtauksen jälkeen uudelleen. Ratkaisu teki pelistä "näytelmällisemmän" ja toisaalta laittoi miettimään, että saisiko tästä vielä voimakkaamman elämyksen muuttamalla peli nimenomaan näytelmäksi, jossa jokaisella pelaajalla on vain yksi hahmo.

Pidin omasta versiostamme, mutta uskoisin, että olisin pitänyt myös Vasenin tiestä.

Omasta suorituksesta: pelkään, että saatoin olla kohtausrohmu. Tiesin etukäteen, mitkä kohtaukset haluaisin olla mukana ja missä hahmossa ja yritin sitten toteuttaa tavoitteeni. Lisäksi jotkut kohtaukset annoin mennä liian huonosti: lopun kohtaus, jossa olin "Sonny" ja siskoni vietiin, meni minulta liian heppoisasti. Olisi enemmän pitänyt alleviivata juuri tapahtuneen valinnan karmeutta. Jotenkin myös "pornolehtikohtaus" meni huonosti. Sen sijaan olen ihan tyytyväinen Sonnyn ja Zenian leikkiin ja Sonnyn mielikuvitusmaailman kuvitukseen.

Oma fiilis on tällä hetkellä oudon levoton ja levollinen. Olen väsynyt, mutta hyvällä tavalla, toisaalta haluaisin etsiä jonkun ja käydä läpi peliä. Puhua siitä, kehua ja tulla kehutuksi. Meillä on aina purkukeskustelut jeeppien jälkeen, mutta mietin, että olenko liian hidassyttyinen heti pelin jälkeen? Tarvitsisin hetken aikaa rauhoittua, pohtia ja analysoida. Mutta toisaalta en voi vaatia pelikavereita istuskelemaan pari tuntia odottamassa, että rauhoitun ja prosessoin. Vaan pitäisikö ehdottaa vaikka jotain kevyttä lautapeliä aina loppuun? En tiedä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Viikko 1

Uusivuosi on alkanut ryminällä, sillä viikkoon on mahtunut kolme pelikertaa.

1. pelikerta

Menneisyyden varjot-kampanjan sotateema pääsi kunnolla käyntiin 7.pelikerralla. Ammenilaisjoukko hyökkäsi vihdoin pelihahmojen asuttamaan khalelaiskylään (johdossaan kylässä aiemmin asunut maldorilainen pelaajahahmo) ja huonostihan siinä kävi. Onneksi hahmot olivat ankaran riitelyn päätteeksi päätyneet siihen, että lapset ja haavoittuneet oli ehditty evakuoida metsän siimekseen. Khalelaiskylämme hippi-/demokratiameininki näytti jälleen heikkoutensa: organisaation puuttuessa kriisitilanteessa kukaan ei osannut päättää mitään, jokaisella oli jotain sanottavaa ongelmien ratkaisemiseksi, yksimielisyyttä tavoiteltiin, vaikka aika kävi vähiin. Jääräpäisyydellä saatiin lyötyä jarrua. Ja kun kyseessä oli pieni kylä kulttuurissa, jossa ei ollut juuri yhteyksiä muihin pikkukyliin, ja vastaan asettui keskusjohtoinen sotilaallisesti johdettu ja koulutettu mahti niin lopputulos oli arvattava... Kyläläiset mukanaan yksi pelaajahahmoista jäivät vangeiksi (ammenilaisia johtava pelihahmo ei ole aivan niin kylmäverinen kuin voisi luulla, vaan yrittää säästää toveriensa henget). Yksi pelaajahahmo pääsi pakenemaan ("tankkikauhu", hysteerinen pako metsiin hyökkäyksen alkaessa - pelaan tätä hahmoa itse) ja toinen johtaa evakkoja kohti tuntematonta.

2. pelikerta

Menneisyyden varjot, 8.kerta. Ei mene lujaa khalelaisilla. Ammenilaisia johtanut pelaajahahmo lähetti joukkion jäljittämään pakolaisia tavoitteenaan vangita nämäkin. Suurin osa pakolaisista pääsi kyllä karkuun ryntäämällä suin päin jokeen ja maldori päätti antaa karkulaisten mennä ilmeisesti pitkälti, koska paenneiden joukossa oli hänen syntymättömän lapsensa äiti. Onneton päätös siinä mielessä, että virta tempaisi jokeen paenneet mukaansa ja sinne menivät tuntematonta kohtaloa kohti.

Kylässä yritettiin uskaliasta pakoa, mutta häneksi meni. Ammenilaiset pieksivät kaksi pelaajahahmoa tajuttomaksi ja vain maldori-hahmon päättäväisyys esti joukkomurhat. Ammenilaiset köyttivät kaikki letkaksi ja matka alkoi kohti ammenilaisten tukikohtaa ja orjuutta.

3.pelikerta
Viikonlopun kruunasi vuoden ensimmäinen jeeppipeli: "Executive Decicions". Peli ei taida varsinaisesti olla jeeppiä, mutta pelasimme sen varsin "larpahtavasti, mutta näytelmällisesti" Kolme n. tunnin mittaista sessiota huutamista ja yleistä meuhaamista. Komediallista, viihdyttävää, mutta ei nyt ehkä mitään tajunnanräjäyttävää. Hauskaa oli silti.

Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten siirtyä vakavampiin aiheisiin ja marssia Vasenin tielle.