Olen viime aikoina pelaillut paljon uusien ihmisten kanssa, ensikertalaistenkin. Se on hauskaa, joskin omalla tavallaan myös haastavaa. Oman ryhmän kanssa on helppo "riffailla", kehitellä uusia juttua, syöttää niitä nappisyöttöjä lapaan. Käsitellä vaikeitakin aiheita. Toisaalta tutun ryhmän kanssa, joka on pelannut yhdessä paljon, saattaa käydä niinkin, että tarina alkavat kiertämään kehää. Me uraudumme, toistamme samankaltaisia kuvioita oman ryhmädynamiikkamme ja mielikuvitustemme rajojen mukaan. Kun mukaan heittää uusia, mielikuvitus joutuu etsimään uudet urat, uudet mahdollisuudet riffailla.
Uusien kanssa olen toisaalta vähän varovainen: pelaan mielelläni aika jyrääviä hahmoja, juonittelijoita ja ilkeilijöitä. Tuttujen kanssa se on helppoa, koska he tietävät, että tää nyt on tätä. Uusien kanssa pitää olla varovaisempi, varsinkin jos kyseessä on ensikertaa pelaava. Jos hahmoni on ilkeä sinun hahmollesi, se ei tarkoita, että minä ihmisenä haluaisin olla ilkeä sinulle. Mutta kierroksia pitää nostaa hituselleen, ainakin omasta mielestäni.
Ja toisaalta omana heikkoutenani on ujous: en uskalla pelata täysillä vieraiden kanssa. Ja samanaikaisesti koen, että jos on mukana ensikertalaisia, niin ehkä heitä pitää vähän tukea. Syöttää heille ideoita, antaa heidän hahmojensa toimia, kehua ideoita, tukea. Niin minulle tehtiin, kun pelasin ekan kerran. Tuntui siistiltä, kun tiimi silloin palkitsi minut "kehumispisteillä".
Upouusien kanssa on myös hienoa nähdä, kun se peli lähtee kulkemaan. Kun pelaajien silmiin syttyy se innostuksen valo, että hei, hoksasin, tykkään ja ne ensimmäiset varovaiset improvisaatio irtiotot alkavat. Siitä se lähtee ja ne ensimmäiset jäätymiset tai sekoilut jäävät pois ja pelaaminen alkaa.
Se on siistiä.
Uusien kanssa olen toisaalta vähän varovainen: pelaan mielelläni aika jyrääviä hahmoja, juonittelijoita ja ilkeilijöitä. Tuttujen kanssa se on helppoa, koska he tietävät, että tää nyt on tätä. Uusien kanssa pitää olla varovaisempi, varsinkin jos kyseessä on ensikertaa pelaava. Jos hahmoni on ilkeä sinun hahmollesi, se ei tarkoita, että minä ihmisenä haluaisin olla ilkeä sinulle. Mutta kierroksia pitää nostaa hituselleen, ainakin omasta mielestäni.
Ja toisaalta omana heikkoutenani on ujous: en uskalla pelata täysillä vieraiden kanssa. Ja samanaikaisesti koen, että jos on mukana ensikertalaisia, niin ehkä heitä pitää vähän tukea. Syöttää heille ideoita, antaa heidän hahmojensa toimia, kehua ideoita, tukea. Niin minulle tehtiin, kun pelasin ekan kerran. Tuntui siistiltä, kun tiimi silloin palkitsi minut "kehumispisteillä".
Upouusien kanssa on myös hienoa nähdä, kun se peli lähtee kulkemaan. Kun pelaajien silmiin syttyy se innostuksen valo, että hei, hoksasin, tykkään ja ne ensimmäiset varovaiset improvisaatio irtiotot alkavat. Siitä se lähtee ja ne ensimmäiset jäätymiset tai sekoilut jäävät pois ja pelaaminen alkaa.
Se on siistiä.
