Pelasin ensimmäistä kertaa kristillistä roolipeliä. Ymmärtääkseni näitä kristillisiä roolipelejä on muitakin, jopa rippikouluopetukseen valmistettuja...?
Itse mietin, että Raamatun henkilön pelaaminen jossain määrin rajoittaa omaa luovuutta. Tai ainakin saattaa rajoittaa. Huomasin itse ainakin olevani jossain määrin sidottu "uskonnolliseen oikeaoppisuuteen". Voiko tämä kertomus päättyä muuten kuin hyvin? Voiko hahmostani, Jeesuksen opetuslapsesta, tulla ateisti?
En pelännyt niinkään Raamatun/Jumalan loukkaamista (vaikka Jumalaan siis uskonkin), vaan toisten pelaajien. Olin yllättäen hyvin tietoinen siitä, että täällä on näitä muitakin. Ja koin, että liikumme hyvin aralla alueella, kun puhumme uskonnollisesta vakaumuksesta. Sillä alueella on helppo loukata, vaikka pelaajaporukkamme onkin hurjia tarinoita kertonut yhdessä.
En tiedä onko kristillisestä roolipelaamisesta opetuskeinoksi. Kestääkö pelinjohtaja/opettajan huumorintaju, jos pelaaja-riparilaiset päättävätkin tehdä Raamatun hurskaasta kertomuksesta sitcomia? Ja palveleeko se sitten enää tavoitettaan? Ja palveleeko se itse roolipelaamista, jos pelaajien luomisen vapautta rajoitetaan?
Ja sellainen jännä ilmiö, että itseä hävetti tietyt omaan Raamatuntuntemiseen liittyvät heikkoudet. Ammattini puolesta tein muutamia noloja mokia (Sakkeus/Matteus, "nii kuka sen Johanneksen veli oli?") Rajoittaako tämä pelko ettei tunne Raamattua riittävän hyvin pelaajien toimintaa?
Itse mietin, että Raamatun henkilön pelaaminen jossain määrin rajoittaa omaa luovuutta. Tai ainakin saattaa rajoittaa. Huomasin itse ainakin olevani jossain määrin sidottu "uskonnolliseen oikeaoppisuuteen". Voiko tämä kertomus päättyä muuten kuin hyvin? Voiko hahmostani, Jeesuksen opetuslapsesta, tulla ateisti?
En pelännyt niinkään Raamatun/Jumalan loukkaamista (vaikka Jumalaan siis uskonkin), vaan toisten pelaajien. Olin yllättäen hyvin tietoinen siitä, että täällä on näitä muitakin. Ja koin, että liikumme hyvin aralla alueella, kun puhumme uskonnollisesta vakaumuksesta. Sillä alueella on helppo loukata, vaikka pelaajaporukkamme onkin hurjia tarinoita kertonut yhdessä.
En tiedä onko kristillisestä roolipelaamisesta opetuskeinoksi. Kestääkö pelinjohtaja/opettajan huumorintaju, jos pelaaja-riparilaiset päättävätkin tehdä Raamatun hurskaasta kertomuksesta sitcomia? Ja palveleeko se sitten enää tavoitettaan? Ja palveleeko se itse roolipelaamista, jos pelaajien luomisen vapautta rajoitetaan?
Ja sellainen jännä ilmiö, että itseä hävetti tietyt omaan Raamatuntuntemiseen liittyvät heikkoudet. Ammattini puolesta tein muutamia noloja mokia (Sakkeus/Matteus, "nii kuka sen Johanneksen veli oli?") Rajoittaako tämä pelko ettei tunne Raamattua riittävän hyvin pelaajien toimintaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti