Vampire: The Masquarade pyörähti tänään taas n. kahdeksatta kertaa peliporukalla. Edellisestä kerrasta oli kulunut melkein kolme viikkoa erilaisten työkiireiden vuoksi ja sen huomasi. Olin jotenkin jäässä, en keksinyt oikein sanottavaa tai tehtävää hahmonani. Pelimaailma oli kyllä pyörinyt mielessäni, olin pohtinut käänteitä, miten tuoda esiin hahmon surua ja ahdistusta vaimonsa kuolemasta nyt kun kampanja alkaa lähestyä loppuaan (meillä kampanjat ovat eläneet tämän verran). Mutta kun hetki koitti - ei mitään. Olin jäässä.
Muutenkin olin vähän "toisen asialla", keskittyminen rakoili ja tuntui että puheeni oli takeltelevaa, ajatus ei kulkenut. Työkiireet ja kevätväsymyskö painaa?
Kampanjasta olen pitänyt kovasti, mutta koska en ole kysynyt pelikavereideni lupaa käsitellä sitä sen tarkemmin, en voi oikeastaan omia jälkitunteitani enempää kertoa :) Samaa linjaa yritän muissakin merkinnöissäni noudattaa, puhun vain itsestäni.
Muutenkin olin vähän "toisen asialla", keskittyminen rakoili ja tuntui että puheeni oli takeltelevaa, ajatus ei kulkenut. Työkiireet ja kevätväsymyskö painaa?
Kampanjasta olen pitänyt kovasti, mutta koska en ole kysynyt pelikavereideni lupaa käsitellä sitä sen tarkemmin, en voi oikeastaan omia jälkitunteitani enempää kertoa :) Samaa linjaa yritän muissakin merkinnöissäni noudattaa, puhun vain itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti