Muistojen tieltä:
Ensimmäinen roolipelikampajani, jota edelsi 2-3 kertapeliä, oli Noitahovi. Peliporukkani oli jo pelannut yhden kampanjan ilman minua ja olivat nyt halukkaita lähtemään "toiselle kierrokselle" joskin uusin hahmoin. Pelin teemasta minulle kerrottin suurin piirtein sama mitä pelin kotisivuillakin kerrotaan:
"Noitahovi on roolipeli vallan hankkimisesta ja sen säilyttämisen hinnasta. Sen näyttämönä toimii synkkä ja karu Pohjola, jossa vallankahvassa ovat noituudessa vahvat naiset."
Sain myös vinkin, että ehkä ei kannata tehdä mieshahmoa ;) Ellei sitten halua viettää koko peliä ottamalla määräyksiä toisilta. Pelissä kun sukupuoliroolit on käännetty toisin päin. Valtaa pitävätkin nyt naiset ja miehet hoitavat lapset, pitävät tuvan lämpöisenä ja sängyn kivana paikkana.
Hahmomme sijoittuivat kuvitteelliseen Ylisen kylään, jonnekin Pirkanmaan pohjoisosiin. Nykyinen Etelä-Suomi oli miehitetty (tai naisitettu). Valloittajana olivat nataareiksi kutsuttu soturikansa (vastasivat mongoleja), sodankäynnissä ylivoimaisia suuremman naisvoiman, taikuuden ja hevosten ansiosta. Pohjolan väki kun ei hevosia tuntenut. Lisäksi nataarit olivat tuoneet mukanaan oudon uskonnon, kristinuskon (pelimaailmassa Kristuskin oli nainen, mutta emme tainneet koskaan käsitellä, että mikä olisi Kristus-tittelin feminiinimuoto - kristushan tulee kreikan sanasta khristos, voideltu, joka on maskuliinimuoto. Kenties meidän pelissämme kristinuskon keskeisin hahmo olisi ollut Kristee tai jopa Krista). Ylisen kylä oli edelleen itsenäinen, lähinnä koska se oli tarpeeksi mitätön ja pohjoisessa. Mutta lähin suuri kylä, johon meillä oli yhteyksiä, Pirkkala, oli lujasti valloitettu.
Kylässäkään kaikki ei ollut hyvin. Ruoka oli loppu ja vanha matriarkka - kylän johtaja - oli löytynyt kuolleena. Hän oli ilmeisesti kuollut yrittäessään lepytellä jumalaansa. Vallan peri hänen nuori tyttärensä mihin mahtisukujen rouvat eivät olleet täysin tyytyväisiä.
Itse pelasin tavallista kyläntyttöstä, jolle valitsin nimen Lokka (koska Petri Lokka...) Lokka oli metsästäjä ja kampanjan aikana paljastui, että myös kapinallinen, orastava anarkisti-demokraatti, joka ei hyväksynyt sitä tapaa, jolla valta kylässä jakaantui ja päätöksiä tehtiin.
Kampanja loppui varsin jännittävään kohtaan: nuori matriarkka syöstiin vallasta, kun hänen kytköksensä kristinuskoon paljastuivat. Matriarkan yritykset pitää yllä suhteita nataareihin ja kyläläisiin herätti myös tyytymättömyyttä. Kuitenkaan mahtisuvutkaan eivät saaneet tahtoaan läpi: yhdestä suvun johtajasta tuli kyllä matriarkka, mutta kyläntyttösten painoarvo politiikassa oli kasvanut jo niin suureksi, että saadakseen tahtonsa läpi uusi matriarkka joutui tekemään tyttösille ennenkuulumattomia myönnytyksiä: ensisijaisesti siis valitsemaan itselleen eduskunnan "neuvoa-antavaksi ja valtaa rajoittavaksi"-elimeksi. Syrjäytetty matriarkka karkasi etelään ortodoksinunnien mukana ja hänen annettiin mennä, vaikka kylässä epäiltiinkin, että ex-matriarkka oli jonkinlaisen loitsun vallassa. Oltiin siis kuitenkin tilanteessa, jossa kylä totutteli uuden matriarkan alaisuuteen (jolla oli omat syynsä vihata nataareja) aikana, jolloin syrjäytetyn matriarkan johtama nataarihyökkäys alkoi näyttää vain ajankysymykseltä.
Tässä vaiheessa peliä oli takana jo se n. 9 kertaa ja joulu puski päälle, joten päädyimme ratkaisuun: antaa kampanjan jäädä odottamaan ylösnousemusta. Varsinkin, kun oli jo aika selvää, että ei meistä kukaan (ex-matriarkkaa lukuun ottamatta) tulisi selviämään edessä olevasta hyökkäyksestä.
Oma kokemus: koska Lokka oli ensimmäinen pidempiaikainen pelihahmoni, ei minulla ollut ajoittain aavistustakaan, että mihin olen tätä hahmoa viemässä. Lokka vain reagoi, mutta oli harvoin aktiivinen. Minulla ei ollut selkeää tarinankaarta mielessäni. En tiennyt, että mihin hahmo oli menossa ja mistä tulossa. Näin ollen hahmostakin tuli passiivis-aggressiivinen: hän ei tainnut ihan viimeistä pelikertaa lukuun ottamatta vastustaa äitiään kertaakaan). Siinä mielessä hahmoa oli ajoittain raivostuttavakin pelata, kun en kerta kaikkiaan tiennyt, että mihin tämä on menossa.
Parasta oli, kun hahmo sai päämäärän: nousta erästä johtohahmoa vastaan, koska tämän poika oli ehkä tehnyt rikoksen. Lisäksi erään pelikerran humala-sienihuuruinen sekoilu metsissä oli eeppistä (ja sittemmin myös toistunut pelitapahtuma kampanjoissamme).
Yleisesti ottaen itse kampanjansa: mammuttitauti näytti ensimmäisen kerran karvansa tässä kampanjanssa. Ajallisesti kaikki n. yhdeksän pelikerran n.3 tuntia kestäneet sessiot sijoittuivat n. 1-2 viikon ajalle Ylisen kylän historiassa. Keskustelut olivat pitkiä ja jokainen tunnelmoi hahmonsa kanssa, joten asioita tapahtui hitaasti (tai sitten yllättävän paljon lyhyessä ajassa). Tämän mammuttitaudin kanssa olemme sittemmin kamppailleet.
Ensimmäinen roolipelikampajani, jota edelsi 2-3 kertapeliä, oli Noitahovi. Peliporukkani oli jo pelannut yhden kampanjan ilman minua ja olivat nyt halukkaita lähtemään "toiselle kierrokselle" joskin uusin hahmoin. Pelin teemasta minulle kerrottin suurin piirtein sama mitä pelin kotisivuillakin kerrotaan:
"Noitahovi on roolipeli vallan hankkimisesta ja sen säilyttämisen hinnasta. Sen näyttämönä toimii synkkä ja karu Pohjola, jossa vallankahvassa ovat noituudessa vahvat naiset."
Sain myös vinkin, että ehkä ei kannata tehdä mieshahmoa ;) Ellei sitten halua viettää koko peliä ottamalla määräyksiä toisilta. Pelissä kun sukupuoliroolit on käännetty toisin päin. Valtaa pitävätkin nyt naiset ja miehet hoitavat lapset, pitävät tuvan lämpöisenä ja sängyn kivana paikkana.
Hahmomme sijoittuivat kuvitteelliseen Ylisen kylään, jonnekin Pirkanmaan pohjoisosiin. Nykyinen Etelä-Suomi oli miehitetty (tai naisitettu). Valloittajana olivat nataareiksi kutsuttu soturikansa (vastasivat mongoleja), sodankäynnissä ylivoimaisia suuremman naisvoiman, taikuuden ja hevosten ansiosta. Pohjolan väki kun ei hevosia tuntenut. Lisäksi nataarit olivat tuoneet mukanaan oudon uskonnon, kristinuskon (pelimaailmassa Kristuskin oli nainen, mutta emme tainneet koskaan käsitellä, että mikä olisi Kristus-tittelin feminiinimuoto - kristushan tulee kreikan sanasta khristos, voideltu, joka on maskuliinimuoto. Kenties meidän pelissämme kristinuskon keskeisin hahmo olisi ollut Kristee tai jopa Krista). Ylisen kylä oli edelleen itsenäinen, lähinnä koska se oli tarpeeksi mitätön ja pohjoisessa. Mutta lähin suuri kylä, johon meillä oli yhteyksiä, Pirkkala, oli lujasti valloitettu.
Kylässäkään kaikki ei ollut hyvin. Ruoka oli loppu ja vanha matriarkka - kylän johtaja - oli löytynyt kuolleena. Hän oli ilmeisesti kuollut yrittäessään lepytellä jumalaansa. Vallan peri hänen nuori tyttärensä mihin mahtisukujen rouvat eivät olleet täysin tyytyväisiä.
Itse pelasin tavallista kyläntyttöstä, jolle valitsin nimen Lokka (koska Petri Lokka...) Lokka oli metsästäjä ja kampanjan aikana paljastui, että myös kapinallinen, orastava anarkisti-demokraatti, joka ei hyväksynyt sitä tapaa, jolla valta kylässä jakaantui ja päätöksiä tehtiin.
Kampanja loppui varsin jännittävään kohtaan: nuori matriarkka syöstiin vallasta, kun hänen kytköksensä kristinuskoon paljastuivat. Matriarkan yritykset pitää yllä suhteita nataareihin ja kyläläisiin herätti myös tyytymättömyyttä. Kuitenkaan mahtisuvutkaan eivät saaneet tahtoaan läpi: yhdestä suvun johtajasta tuli kyllä matriarkka, mutta kyläntyttösten painoarvo politiikassa oli kasvanut jo niin suureksi, että saadakseen tahtonsa läpi uusi matriarkka joutui tekemään tyttösille ennenkuulumattomia myönnytyksiä: ensisijaisesti siis valitsemaan itselleen eduskunnan "neuvoa-antavaksi ja valtaa rajoittavaksi"-elimeksi. Syrjäytetty matriarkka karkasi etelään ortodoksinunnien mukana ja hänen annettiin mennä, vaikka kylässä epäiltiinkin, että ex-matriarkka oli jonkinlaisen loitsun vallassa. Oltiin siis kuitenkin tilanteessa, jossa kylä totutteli uuden matriarkan alaisuuteen (jolla oli omat syynsä vihata nataareja) aikana, jolloin syrjäytetyn matriarkan johtama nataarihyökkäys alkoi näyttää vain ajankysymykseltä.
Tässä vaiheessa peliä oli takana jo se n. 9 kertaa ja joulu puski päälle, joten päädyimme ratkaisuun: antaa kampanjan jäädä odottamaan ylösnousemusta. Varsinkin, kun oli jo aika selvää, että ei meistä kukaan (ex-matriarkkaa lukuun ottamatta) tulisi selviämään edessä olevasta hyökkäyksestä.
Oma kokemus: koska Lokka oli ensimmäinen pidempiaikainen pelihahmoni, ei minulla ollut ajoittain aavistustakaan, että mihin olen tätä hahmoa viemässä. Lokka vain reagoi, mutta oli harvoin aktiivinen. Minulla ei ollut selkeää tarinankaarta mielessäni. En tiennyt, että mihin hahmo oli menossa ja mistä tulossa. Näin ollen hahmostakin tuli passiivis-aggressiivinen: hän ei tainnut ihan viimeistä pelikertaa lukuun ottamatta vastustaa äitiään kertaakaan). Siinä mielessä hahmoa oli ajoittain raivostuttavakin pelata, kun en kerta kaikkiaan tiennyt, että mihin tämä on menossa.
Parasta oli, kun hahmo sai päämäärän: nousta erästä johtohahmoa vastaan, koska tämän poika oli ehkä tehnyt rikoksen. Lisäksi erään pelikerran humala-sienihuuruinen sekoilu metsissä oli eeppistä (ja sittemmin myös toistunut pelitapahtuma kampanjoissamme).
Yleisesti ottaen itse kampanjansa: mammuttitauti näytti ensimmäisen kerran karvansa tässä kampanjanssa. Ajallisesti kaikki n. yhdeksän pelikerran n.3 tuntia kestäneet sessiot sijoittuivat n. 1-2 viikon ajalle Ylisen kylän historiassa. Keskustelut olivat pitkiä ja jokainen tunnelmoi hahmonsa kanssa, joten asioita tapahtui hitaasti (tai sitten yllättävän paljon lyhyessä ajassa). Tämän mammuttitaudin kanssa olemme sittemmin kamppailleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti