Olen pelannut vain yhdessä kampanjassa eli Noitahovissa ja yhdessä kertapelissä naishahmoa. Sen jälkeen en ole "halunnut" (halunnut on hieman liian vahva sana, kun olen pikemminkin vain päätynyt siihen) tehdä naishahmoa.
Sen sijaan peliporukkamme naispelaajat ovat pelanneet usein mies- ja naishahmoja. Siinä ei ole mitään ongelmallista. Mutta miksi minulle (ja ilmeisesti monelle muullekin miehelle eri keskusteluista päätellen) naishahmon pelaaminen on niin vaikeaa?
Yksi syy on se, että en oikeasti tiedä miten naishahmoa tulisi pelata. Noitahovissa PJ aina välillä unohti hahmoni olevan nainen ja puhutteli sitä miehenä. Kun ihmettelin, että enkö ole riittävän naisellinen, muut pelaajat totesivat, että en kyllä itse asiassa ole. En ole mielestäni mitenkään ylimaskuliininen, mutta jotain "vikaa" naishahmossani siis oli. En ole keksinyt, että mitä ja siksi en ole keksinyt myöskään, että miten pelata naista. Kertapelissä naishahmoni oli "ärsyttävä" (toki tarkoituksella, pelin luonteen huomioon ottaen).
Ja koska en tiedä, että miten niin pelkään syyllistyväni seuraaviin mokiin:
a) pelaan naishahmoa jotenkin yli- tai aliseksualisoiden; tai
b) vitsailen hahmolla
ja kun joukossa on oikeasti naisia, niin tuntuu, että nämä ovat tarkkoja siitä, että miten mies kuvaa naisen. Luultavasti ongelma on pikemminkin korvieni välissä, mutta osaamattomuus/ymmärtämättömyys yhdistettynä mokaamisen/loukkaamisen pelkoon lienee iso tekijä. Enkä suinkaan ole ongelmani kanssa yksin. Ylipäätänsä koko länsimaalaista viihdeteollisuutta syytetään naisnäkökulman unohtamisesta. Hollywood tai kirjallisuus yms. ei yksinkertaisesti osaa - kenties koska se on niin miehinen.
Sen sijaan peliporukkamme naispelaajat ovat pelanneet usein mies- ja naishahmoja. Siinä ei ole mitään ongelmallista. Mutta miksi minulle (ja ilmeisesti monelle muullekin miehelle eri keskusteluista päätellen) naishahmon pelaaminen on niin vaikeaa?
Yksi syy on se, että en oikeasti tiedä miten naishahmoa tulisi pelata. Noitahovissa PJ aina välillä unohti hahmoni olevan nainen ja puhutteli sitä miehenä. Kun ihmettelin, että enkö ole riittävän naisellinen, muut pelaajat totesivat, että en kyllä itse asiassa ole. En ole mielestäni mitenkään ylimaskuliininen, mutta jotain "vikaa" naishahmossani siis oli. En ole keksinyt, että mitä ja siksi en ole keksinyt myöskään, että miten pelata naista. Kertapelissä naishahmoni oli "ärsyttävä" (toki tarkoituksella, pelin luonteen huomioon ottaen).
Ja koska en tiedä, että miten niin pelkään syyllistyväni seuraaviin mokiin:
a) pelaan naishahmoa jotenkin yli- tai aliseksualisoiden; tai
b) vitsailen hahmolla
ja kun joukossa on oikeasti naisia, niin tuntuu, että nämä ovat tarkkoja siitä, että miten mies kuvaa naisen. Luultavasti ongelma on pikemminkin korvieni välissä, mutta osaamattomuus/ymmärtämättömyys yhdistettynä mokaamisen/loukkaamisen pelkoon lienee iso tekijä. Enkä suinkaan ole ongelmani kanssa yksin. Ylipäätänsä koko länsimaalaista viihdeteollisuutta syytetään naisnäkökulman unohtamisesta. Hollywood tai kirjallisuus yms. ei yksinkertaisesti osaa - kenties koska se on niin miehinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti