Kun olin lapsi, "Afrikan tähti" oli pelien aatelia. Se oli jännittävä, koukuttava, mielenkiintoinen. Jos innostuttiin pelaamaan Afrikan tähteä, niin ei sitä pelattu kerran, vaan useaankin otteeseen. Se oli myös sosiaalisesti jännittävä peli, koska joskus joku saattoi kimpaantua ja lähteä ovet ryskyen ja itkien pois pelipöydästä, jos jännitys oli noussut sietämättömäksi ja sitten oli saatu juoda tappion katkeraa kalkkia. Tai rosvo vei kaikki rahat. Voi sitä riemua, kun kiekon alta paljastui punainen rubiini tai vihreä smaragdi! Oli suorastaan sääli, jos joku löysi nopeasti itse Tähden, koska se tarkoitti, että peli oli päättymässä. Sitä paitsi mielestäni Tähti oli ruma... Rubiini oli paljon kauniimpi.
Pelasin nyt kavereiden kanssa erän tätä lautapelien kuningasta. Ja pikkaisenko oli loiste karissut! Peli oli tylsä, hidasta taapertamista. Kiekkojen kääntely ei ollut jännittävää, rubiinin saaminen ei ollut siistiä, rosvokin nostatti vain olankohautuksia. Sitä saattoi vain toivoa, että joku löytäisi sen hitsin Tähden nopeasti jotta peli loppuisi pian. Ei pelattu toista kertaa.
Vähän itse asiassa haikeakin fiilis. Vähän samanlainen olo, kun pelaan HeroQuest-lautapeliä. Penskana olisin ollut onnessani, jos olisin siihen peliin päässyt. Nyt... noh on siitä hetken hupia, mutta vain lyhyen hetken.
Olen vanha, toivottoman vanha ja taika on kuollut.
Pelasin nyt kavereiden kanssa erän tätä lautapelien kuningasta. Ja pikkaisenko oli loiste karissut! Peli oli tylsä, hidasta taapertamista. Kiekkojen kääntely ei ollut jännittävää, rubiinin saaminen ei ollut siistiä, rosvokin nostatti vain olankohautuksia. Sitä saattoi vain toivoa, että joku löytäisi sen hitsin Tähden nopeasti jotta peli loppuisi pian. Ei pelattu toista kertaa.
Vähän itse asiassa haikeakin fiilis. Vähän samanlainen olo, kun pelaan HeroQuest-lautapeliä. Penskana olisin ollut onnessani, jos olisin siihen peliin päässyt. Nyt... noh on siitä hetken hupia, mutta vain lyhyen hetken.
Olen vanha, toivottoman vanha ja taika on kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti