Mitäs muuta tulikaan tehtyä tällä viikolla kuin pelattua Vasenin tie... Noh, Menneisyyden varjot kampanjamme sai jatkoa. Pohdimme, että pelaammeko peliä enää vai siirtyisikö se telakalle. Päätettiin kuitenkin jatkaa. Seuraava pohdinnan aihe sitten oli, että etenisikö peli aikahyppäyksellä vai suoraan siitä mihin päädyttiin viime kerran lopulla. Mielipiteet jakaantuivat, mutta jonkinlaiseen kompromissiin päädyttiin: jatketaan siitä mihin päädyttiin, mutta tapahtumat etenevät rivakammin. Tuntui tekniikkana toimivan jotenkin, tarina eteni vauhdikkaammin, joskaan mitään valtaisia loikkia ei tehty. Pidän hahmostani.
Toinen pelikerta oli vähän uudemmassa porukassa. Tarkoitus oli pelata taas pitkästä aikaa D&D:tä mutta äänestystulos johti perinteisempään draamailuun. Hauskana sivumausteena pelasin toisen kerran elämässäni englanniksi. Ekalla kerralla olin aika lailla lukossa, nyt meni jouhevammin. Hahmoni tosin oli toisinto Vampire-kampanjan hahmosta. "Tahtonsa alle kaiken murskaavat isät" vain taitavat olla minulle jotenkin luontainen roolivalinta.
Toinen pelikerta oli vähän uudemmassa porukassa. Tarkoitus oli pelata taas pitkästä aikaa D&D:tä mutta äänestystulos johti perinteisempään draamailuun. Hauskana sivumausteena pelasin toisen kerran elämässäni englanniksi. Ekalla kerralla olin aika lailla lukossa, nyt meni jouhevammin. Hahmoni tosin oli toisinto Vampire-kampanjan hahmosta. "Tahtonsa alle kaiken murskaavat isät" vain taitavat olla minulle jotenkin luontainen roolivalinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti