Uusivuosi on alkanut ryminällä, sillä viikkoon on mahtunut kolme pelikertaa.
1. pelikerta
Menneisyyden varjot-kampanjan sotateema pääsi kunnolla käyntiin 7.pelikerralla. Ammenilaisjoukko hyökkäsi vihdoin pelihahmojen asuttamaan khalelaiskylään (johdossaan kylässä aiemmin asunut maldorilainen pelaajahahmo) ja huonostihan siinä kävi. Onneksi hahmot olivat ankaran riitelyn päätteeksi päätyneet siihen, että lapset ja haavoittuneet oli ehditty evakuoida metsän siimekseen. Khalelaiskylämme hippi-/demokratiameininki näytti jälleen heikkoutensa: organisaation puuttuessa kriisitilanteessa kukaan ei osannut päättää mitään, jokaisella oli jotain sanottavaa ongelmien ratkaisemiseksi, yksimielisyyttä tavoiteltiin, vaikka aika kävi vähiin. Jääräpäisyydellä saatiin lyötyä jarrua. Ja kun kyseessä oli pieni kylä kulttuurissa, jossa ei ollut juuri yhteyksiä muihin pikkukyliin, ja vastaan asettui keskusjohtoinen sotilaallisesti johdettu ja koulutettu mahti niin lopputulos oli arvattava... Kyläläiset mukanaan yksi pelaajahahmoista jäivät vangeiksi (ammenilaisia johtava pelihahmo ei ole aivan niin kylmäverinen kuin voisi luulla, vaan yrittää säästää toveriensa henget). Yksi pelaajahahmo pääsi pakenemaan ("tankkikauhu", hysteerinen pako metsiin hyökkäyksen alkaessa - pelaan tätä hahmoa itse) ja toinen johtaa evakkoja kohti tuntematonta.
2. pelikerta
Menneisyyden varjot, 8.kerta. Ei mene lujaa khalelaisilla. Ammenilaisia johtanut pelaajahahmo lähetti joukkion jäljittämään pakolaisia tavoitteenaan vangita nämäkin. Suurin osa pakolaisista pääsi kyllä karkuun ryntäämällä suin päin jokeen ja maldori päätti antaa karkulaisten mennä ilmeisesti pitkälti, koska paenneiden joukossa oli hänen syntymättömän lapsensa äiti. Onneton päätös siinä mielessä, että virta tempaisi jokeen paenneet mukaansa ja sinne menivät tuntematonta kohtaloa kohti.
Kylässä yritettiin uskaliasta pakoa, mutta häneksi meni. Ammenilaiset pieksivät kaksi pelaajahahmoa tajuttomaksi ja vain maldori-hahmon päättäväisyys esti joukkomurhat. Ammenilaiset köyttivät kaikki letkaksi ja matka alkoi kohti ammenilaisten tukikohtaa ja orjuutta.
3.pelikerta
Viikonlopun kruunasi vuoden ensimmäinen jeeppipeli: "Executive Decicions". Peli ei taida varsinaisesti olla jeeppiä, mutta pelasimme sen varsin "larpahtavasti, mutta näytelmällisesti" Kolme n. tunnin mittaista sessiota huutamista ja yleistä meuhaamista. Komediallista, viihdyttävää, mutta ei nyt ehkä mitään tajunnanräjäyttävää. Hauskaa oli silti.
Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten siirtyä vakavampiin aiheisiin ja marssia Vasenin tielle.
1. pelikerta
Menneisyyden varjot-kampanjan sotateema pääsi kunnolla käyntiin 7.pelikerralla. Ammenilaisjoukko hyökkäsi vihdoin pelihahmojen asuttamaan khalelaiskylään (johdossaan kylässä aiemmin asunut maldorilainen pelaajahahmo) ja huonostihan siinä kävi. Onneksi hahmot olivat ankaran riitelyn päätteeksi päätyneet siihen, että lapset ja haavoittuneet oli ehditty evakuoida metsän siimekseen. Khalelaiskylämme hippi-/demokratiameininki näytti jälleen heikkoutensa: organisaation puuttuessa kriisitilanteessa kukaan ei osannut päättää mitään, jokaisella oli jotain sanottavaa ongelmien ratkaisemiseksi, yksimielisyyttä tavoiteltiin, vaikka aika kävi vähiin. Jääräpäisyydellä saatiin lyötyä jarrua. Ja kun kyseessä oli pieni kylä kulttuurissa, jossa ei ollut juuri yhteyksiä muihin pikkukyliin, ja vastaan asettui keskusjohtoinen sotilaallisesti johdettu ja koulutettu mahti niin lopputulos oli arvattava... Kyläläiset mukanaan yksi pelaajahahmoista jäivät vangeiksi (ammenilaisia johtava pelihahmo ei ole aivan niin kylmäverinen kuin voisi luulla, vaan yrittää säästää toveriensa henget). Yksi pelaajahahmo pääsi pakenemaan ("tankkikauhu", hysteerinen pako metsiin hyökkäyksen alkaessa - pelaan tätä hahmoa itse) ja toinen johtaa evakkoja kohti tuntematonta.
2. pelikerta
Menneisyyden varjot, 8.kerta. Ei mene lujaa khalelaisilla. Ammenilaisia johtanut pelaajahahmo lähetti joukkion jäljittämään pakolaisia tavoitteenaan vangita nämäkin. Suurin osa pakolaisista pääsi kyllä karkuun ryntäämällä suin päin jokeen ja maldori päätti antaa karkulaisten mennä ilmeisesti pitkälti, koska paenneiden joukossa oli hänen syntymättömän lapsensa äiti. Onneton päätös siinä mielessä, että virta tempaisi jokeen paenneet mukaansa ja sinne menivät tuntematonta kohtaloa kohti.
Kylässä yritettiin uskaliasta pakoa, mutta häneksi meni. Ammenilaiset pieksivät kaksi pelaajahahmoa tajuttomaksi ja vain maldori-hahmon päättäväisyys esti joukkomurhat. Ammenilaiset köyttivät kaikki letkaksi ja matka alkoi kohti ammenilaisten tukikohtaa ja orjuutta.
3.pelikerta
Viikonlopun kruunasi vuoden ensimmäinen jeeppipeli: "Executive Decicions". Peli ei taida varsinaisesti olla jeeppiä, mutta pelasimme sen varsin "larpahtavasti, mutta näytelmällisesti" Kolme n. tunnin mittaista sessiota huutamista ja yleistä meuhaamista. Komediallista, viihdyttävää, mutta ei nyt ehkä mitään tajunnanräjäyttävää. Hauskaa oli silti.
Ensi viikolla olisi tarkoitus sitten siirtyä vakavampiin aiheisiin ja marssia Vasenin tielle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti