Vasenin tie on nyt sitten takanapäin. Pelimateriaalia oli hieman muokattu; suurimmat muokkaukset kohdistuivat Zenian hahmoon. Alkuperäisessä versiossa on selvää, että Zenia on kuollut ja hänen ruumiinsa makaa joen pohjassa ja että tämä kaikki liittyy jotenkin kodinkoneliikkeeseen. meidän versiossamme "Zeniaa" ei oikeastaan selitetty mitenkään. Hänellä oli monologinsa, hän yritti tavoittaa perheenjäseniä, yritti saada äänensä kuuluviin. Samalla pelin teema vähän muuttui. Alkuperäisessä Vasenin tiessä se on ehkä voimakkaammin avuttomuus ja kyvyttömyys auttaa, kun kukaan ei puhu. Meidän versiomme kertoi enemmänkin yhden henkilön hallitsemasta perheestä, jossa kukaan ei puhu.
Olisi oikeastaan pitänyt kysyä pelikavereilta jälkeenpäin, että miten he tulkitsivat pelissämme olleen "Zenian"? Itse olin turhan lukkiutunut siihen ajatukseen, että se on kuolleen tytön haamu, vaikka mikään pelisisällöstä ei viitannut siihen (koska kukaan muu kuin minä ja pelinjohtaja ei ollut lukenut alkuperäismateriaalia).
Toinen aika iso muutos oli se, että jokaisella hahmolla oli esittäjä: alkuperäisessä yksi pelaaja esittää paria hahmoa samanaikaisesti yhdessä kohtauksessa, meillä kaikkia kohtauksessa olevia hahmoja esitti eri pelaaja. Hahmoa ei kuitenkaan omistanut, vaan hahmot jaettiin aina kohtauksen jälkeen uudelleen. Ratkaisu teki pelistä "näytelmällisemmän" ja toisaalta laittoi miettimään, että saisiko tästä vielä voimakkaamman elämyksen muuttamalla peli nimenomaan näytelmäksi, jossa jokaisella pelaajalla on vain yksi hahmo.
Pidin omasta versiostamme, mutta uskoisin, että olisin pitänyt myös Vasenin tiestä.
Omasta suorituksesta: pelkään, että saatoin olla kohtausrohmu. Tiesin etukäteen, mitkä kohtaukset haluaisin olla mukana ja missä hahmossa ja yritin sitten toteuttaa tavoitteeni. Lisäksi jotkut kohtaukset annoin mennä liian huonosti: lopun kohtaus, jossa olin "Sonny" ja siskoni vietiin, meni minulta liian heppoisasti. Olisi enemmän pitänyt alleviivata juuri tapahtuneen valinnan karmeutta. Jotenkin myös "pornolehtikohtaus" meni huonosti. Sen sijaan olen ihan tyytyväinen Sonnyn ja Zenian leikkiin ja Sonnyn mielikuvitusmaailman kuvitukseen.
Oma fiilis on tällä hetkellä oudon levoton ja levollinen. Olen väsynyt, mutta hyvällä tavalla, toisaalta haluaisin etsiä jonkun ja käydä läpi peliä. Puhua siitä, kehua ja tulla kehutuksi. Meillä on aina purkukeskustelut jeeppien jälkeen, mutta mietin, että olenko liian hidassyttyinen heti pelin jälkeen? Tarvitsisin hetken aikaa rauhoittua, pohtia ja analysoida. Mutta toisaalta en voi vaatia pelikavereita istuskelemaan pari tuntia odottamassa, että rauhoitun ja prosessoin. Vaan pitäisikö ehdottaa vaikka jotain kevyttä lautapeliä aina loppuun? En tiedä.
Olisi oikeastaan pitänyt kysyä pelikavereilta jälkeenpäin, että miten he tulkitsivat pelissämme olleen "Zenian"? Itse olin turhan lukkiutunut siihen ajatukseen, että se on kuolleen tytön haamu, vaikka mikään pelisisällöstä ei viitannut siihen (koska kukaan muu kuin minä ja pelinjohtaja ei ollut lukenut alkuperäismateriaalia).
Toinen aika iso muutos oli se, että jokaisella hahmolla oli esittäjä: alkuperäisessä yksi pelaaja esittää paria hahmoa samanaikaisesti yhdessä kohtauksessa, meillä kaikkia kohtauksessa olevia hahmoja esitti eri pelaaja. Hahmoa ei kuitenkaan omistanut, vaan hahmot jaettiin aina kohtauksen jälkeen uudelleen. Ratkaisu teki pelistä "näytelmällisemmän" ja toisaalta laittoi miettimään, että saisiko tästä vielä voimakkaamman elämyksen muuttamalla peli nimenomaan näytelmäksi, jossa jokaisella pelaajalla on vain yksi hahmo.
Pidin omasta versiostamme, mutta uskoisin, että olisin pitänyt myös Vasenin tiestä.
Omasta suorituksesta: pelkään, että saatoin olla kohtausrohmu. Tiesin etukäteen, mitkä kohtaukset haluaisin olla mukana ja missä hahmossa ja yritin sitten toteuttaa tavoitteeni. Lisäksi jotkut kohtaukset annoin mennä liian huonosti: lopun kohtaus, jossa olin "Sonny" ja siskoni vietiin, meni minulta liian heppoisasti. Olisi enemmän pitänyt alleviivata juuri tapahtuneen valinnan karmeutta. Jotenkin myös "pornolehtikohtaus" meni huonosti. Sen sijaan olen ihan tyytyväinen Sonnyn ja Zenian leikkiin ja Sonnyn mielikuvitusmaailman kuvitukseen.
Oma fiilis on tällä hetkellä oudon levoton ja levollinen. Olen väsynyt, mutta hyvällä tavalla, toisaalta haluaisin etsiä jonkun ja käydä läpi peliä. Puhua siitä, kehua ja tulla kehutuksi. Meillä on aina purkukeskustelut jeeppien jälkeen, mutta mietin, että olenko liian hidassyttyinen heti pelin jälkeen? Tarvitsisin hetken aikaa rauhoittua, pohtia ja analysoida. Mutta toisaalta en voi vaatia pelikavereita istuskelemaan pari tuntia odottamassa, että rauhoitun ja prosessoin. Vaan pitäisikö ehdottaa vaikka jotain kevyttä lautapeliä aina loppuun? En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti