Olen lueskellut jonkin verran eri roolipelikeskustelufoorumeita. Oma ei-tieteellinen havaintoni on, että moni kirjoittaja on pelinjohtaja/pelinsuunnittelija. Harva tuntuu olevan tällainen minunkaltaiseni pelkkä pelaaja. Sinällään ymmärrettävää, kun johonkin harrastukseen hurahtaa, moni haluaa siinä varmaan tulla mahdollisimman hyväksi. Ja yleensä se tuntuu johtavan pelinjohtamiseen ja pelinsuunnitteluun.
Mutta niin ikään ei-tieteellinen havaintoni oli, että ajoittain näissä keskusteluissa, joissa PJ-suunnittelijat jakoivat kokemuksiaan peleistä itse pelaajiin suhtauduttiin hieman jopa nyreästikin. Pelaajat olivat vähän kuin tiellä, jopa estämässä pelinjohtaja-suunnittelija-taiteilijan näkemyksen toteutumista. Ikään kuin välttämätön paha, jota nyt tarvittiin, jotta maestro voisi esittää loistavat tarinankerrontakykynsä.
On myönnettävä, että ajatus PJ:stä taitelijana, jota pelaajat vain seuraavat passiivisesti tai korkeintaan statisteina, on minulle itselleni jotenkin vieras, ehkä jopa vastenmielinenkin. Pelinjohtaja on tärkein tekijä roolipelissä, ilman häntä peliä ei synny. Mutta luovassa prosessissa myös pelaajien tulisi olla tärkeitä, heidän hahmonsa ovat kuitenkin ne tahot, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Ja silloin hahmot voivat vaikuttaa siihen miten tarina etenee.
Omassa peliporukassani hahmot ovat vahvasti keskiössä, D&D:tä ehkä lukuun ottamatta. Hahmojen tekemiset vaikuttavat vahvasti siihen miten pelimaailman tarina kehittyy. Itse taidan olla aika surullisenkuuluisa "tarinankaappaaja" ja olen tehnyt hahmona tempauksia, jotka ovat muuttaneet tarinan suuntaa. Ajoittain se on johtunut siitä, että olen "kuunnellut hahmoa" ja reagoinut; joskus taas siitä, että en ole yksinkertaisesti osannut pelata peliä -> en ole ymmärtänyt pelinjohtajan visiota tai pelimaailman ideaa.
En ole vielä löytänyt niin mielenkiintoista roolipeliä, jota haluaisin vain "seurata" ja mukautua pelinjohtajan tarinaan. Passiivisellekin taiteelle on oma paikkansa, mutta minulla sen tarpeen täyttävät kirjallisuus ja elokuva- sekä televisioviihde. Jos haluan luoda jotain yksin, kirjoitan tarinoita. Muut voivat niitä sitten halutessaan lukea. Ja jos haluan olla tekemässä jotain yhdessä, interaktiossa muiden kanssa, pelaan roolipelejä. Se on hieno synteesi passiivisen seuraamisen ja täysin itsenäisen luomisen välillä.
Mutta niin ikään ei-tieteellinen havaintoni oli, että ajoittain näissä keskusteluissa, joissa PJ-suunnittelijat jakoivat kokemuksiaan peleistä itse pelaajiin suhtauduttiin hieman jopa nyreästikin. Pelaajat olivat vähän kuin tiellä, jopa estämässä pelinjohtaja-suunnittelija-taiteilijan näkemyksen toteutumista. Ikään kuin välttämätön paha, jota nyt tarvittiin, jotta maestro voisi esittää loistavat tarinankerrontakykynsä.
On myönnettävä, että ajatus PJ:stä taitelijana, jota pelaajat vain seuraavat passiivisesti tai korkeintaan statisteina, on minulle itselleni jotenkin vieras, ehkä jopa vastenmielinenkin. Pelinjohtaja on tärkein tekijä roolipelissä, ilman häntä peliä ei synny. Mutta luovassa prosessissa myös pelaajien tulisi olla tärkeitä, heidän hahmonsa ovat kuitenkin ne tahot, joiden kautta tarinaa kerrotaan. Ja silloin hahmot voivat vaikuttaa siihen miten tarina etenee.
Omassa peliporukassani hahmot ovat vahvasti keskiössä, D&D:tä ehkä lukuun ottamatta. Hahmojen tekemiset vaikuttavat vahvasti siihen miten pelimaailman tarina kehittyy. Itse taidan olla aika surullisenkuuluisa "tarinankaappaaja" ja olen tehnyt hahmona tempauksia, jotka ovat muuttaneet tarinan suuntaa. Ajoittain se on johtunut siitä, että olen "kuunnellut hahmoa" ja reagoinut; joskus taas siitä, että en ole yksinkertaisesti osannut pelata peliä -> en ole ymmärtänyt pelinjohtajan visiota tai pelimaailman ideaa.
En ole vielä löytänyt niin mielenkiintoista roolipeliä, jota haluaisin vain "seurata" ja mukautua pelinjohtajan tarinaan. Passiivisellekin taiteelle on oma paikkansa, mutta minulla sen tarpeen täyttävät kirjallisuus ja elokuva- sekä televisioviihde. Jos haluan luoda jotain yksin, kirjoitan tarinoita. Muut voivat niitä sitten halutessaan lukea. Ja jos haluan olla tekemässä jotain yhdessä, interaktiossa muiden kanssa, pelaan roolipelejä. Se on hieno synteesi passiivisen seuraamisen ja täysin itsenäisen luomisen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti