Reaktiivisuus

Vampire-kampanjan kahdeksas pelikerta päättyi: PJ arvioi, että ehkä ensi kerta sanoisi viimeisen sanan.

Huomaan tehneeni hahmon, joka passiivinen tai siis ainakin reaktiivinen. Hän ei heiluta venettä, vaan haluaa ylläpitää status quota. Se taas tarkoittaa sitä, että en keksi mitään tapaa, jolla hahmoni voisi aktiivisesti vaikuttaa pelitapahtumiin. Hän vain istuu ja on ja tarvitsen reagoimiseksi jonkun ärsykkeen joko toisilta pelaajilta tai pelinjohtajalta.

PJ yritti johtaa hahmoni keskustelemaan asenteistaan ja tunteistaan erään sivuhahmon kanssa, mutta en osannut tarttua syöttiin. En tiedä olinko väsynyt/en vielä sisällä maailmassa/ujostuttiko, vai oliko kyse siitä että hahmo "puhui minulle" ja totesi, että ei, näin se ei käy. Tämä hahmo ei vain ala suurenkaan kriisin hetkellä avautumaan avustajalleen, jota hän on pitänyt - noh, alaisenaan - ja ennen kaikkea potentiaalisena kilpailijanaan. Ajattelen, että hahmo, joka itse on valmis leikkaamaan jokaisen kurkun auki (kuvaannollisesti ja ehkä myös käytännössä) ei yksinkertaisesti luota kehenkään. Ja että hän ei ole vielä niin heikko, että sen varjolla puhuisi liikaa.

Joten en puhunut mitään.

Ja niinpä mielenkiintoisimmat asiat tapahtuivat toisaalla, muiden hahmojen parissa. Minun tehtäväkseni jäi vastailla puhelimeen, kun nämä hahmot soittivat aiheuttamistaan katastrofeista.

Älkää ymmärtäkö väärin, pelikerta oli hauska. Mutta olen ajanut hahmon kanssa itseni umpikujaan, josta en ainakaan itse osaa tulla ulos. Olen jossain määrin samassa tilanteessa kuin Noitahovissa silloin kauan sitten, kun hahmoni jämähti passiiviseksi.

Eikä minulla ei ole aavistustakaan, että mihin tämä tarina voi päättyä tämän hahmon osalta.