Kun Noitahovi päättyi ja joululomat oli lusittu, oli aika seuraavan kampanjan. Valituksi tuli Inspectres, jossa pelaajilla oli enemmän valtaa tarinankäänteisiin, jopa mahdollisuus sepittää kohtauksia.
Minua ujostutti muistaakseni koko ajan ja en tainnut käyttää tarinankerrontavaltaa kertaakaan. Sen sijaan vain pelasin hahmoa.
Ghostbusters-hengessä perustimme haamuja metsästävän perheyrityksen Ghosthunters from Finland: Sibbo, jonka toimitusjohtajaa minä esitin. Tiimiin kuului myös hahmoni isä, hahmoni veli ja tämän kissa, hahmoni tytär sekä pelinjohtajan pelaama sivuhahmo sihteerikkö-Möttönen. Hahmoni luonteeseen ja habitukseen sain innoituksen tästä Kummelin sketsihahmosta. Omakin hahmoni oli kovan yrittäjäntien läpikäynyt, ideoita oli riittänyt ja toteutus oli toiminut huonosti.
Muistini mukaan jaettu kerrontavalta toimii kohtuullisesti. Ryhmä ei ollut vielä hitsautunut yhteen, joten välillä visiot eivät kohdanneet ja outoja käänteitä tehtiin ja nähtiin.
Peli oli sitcomia, viimeisellä kerralla taidettiin päästä jo vähän kauhunkin puoleen.
Plussana oli se, että tätä peliä pelatessa koko jengin ei täytynyt olla koolla. Taisimme pelata parikin kertaa vajaalla porukalla, kun työkiireet pitivät kiireisinä.
Inspectresiä pelattiin aikansa ja sitten se vain loppui, kun kyllästyttiin. Luultavasti kyllästymiseen vaikutti pelikampanjan episodimaisuus. "Jaksoilla" ei ollut yhtenäistä juonta, joten peli oli fiilistelyä ja pelaajien hauskanpitoa, jota pelinjohtaja seurasi. Kampanja olisi kenties tarvinnut "kauden pääpahiksen" selviytyäkseen kevääseen asti.
Itselläni tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli idea/inspiraatio hahmoon ja siten tämä hahmo (jonka nimeä en kuitenkaan muista) oli jotenkin vahvemmin olemassa kuin ensimmäinen, aina niin häilyväinen Lokka.
Minua ujostutti muistaakseni koko ajan ja en tainnut käyttää tarinankerrontavaltaa kertaakaan. Sen sijaan vain pelasin hahmoa.
Ghostbusters-hengessä perustimme haamuja metsästävän perheyrityksen Ghosthunters from Finland: Sibbo, jonka toimitusjohtajaa minä esitin. Tiimiin kuului myös hahmoni isä, hahmoni veli ja tämän kissa, hahmoni tytär sekä pelinjohtajan pelaama sivuhahmo sihteerikkö-Möttönen. Hahmoni luonteeseen ja habitukseen sain innoituksen tästä Kummelin sketsihahmosta. Omakin hahmoni oli kovan yrittäjäntien läpikäynyt, ideoita oli riittänyt ja toteutus oli toiminut huonosti.
Muistini mukaan jaettu kerrontavalta toimii kohtuullisesti. Ryhmä ei ollut vielä hitsautunut yhteen, joten välillä visiot eivät kohdanneet ja outoja käänteitä tehtiin ja nähtiin.
Peli oli sitcomia, viimeisellä kerralla taidettiin päästä jo vähän kauhunkin puoleen.
Plussana oli se, että tätä peliä pelatessa koko jengin ei täytynyt olla koolla. Taisimme pelata parikin kertaa vajaalla porukalla, kun työkiireet pitivät kiireisinä.
Inspectresiä pelattiin aikansa ja sitten se vain loppui, kun kyllästyttiin. Luultavasti kyllästymiseen vaikutti pelikampanjan episodimaisuus. "Jaksoilla" ei ollut yhtenäistä juonta, joten peli oli fiilistelyä ja pelaajien hauskanpitoa, jota pelinjohtaja seurasi. Kampanja olisi kenties tarvinnut "kauden pääpahiksen" selviytyäkseen kevääseen asti.
Itselläni tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli idea/inspiraatio hahmoon ja siten tämä hahmo (jonka nimeä en kuitenkaan muista) oli jotenkin vahvemmin olemassa kuin ensimmäinen, aina niin häilyväinen Lokka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti