Sain lopulta kokoon kaksi erillistä peliporukkaa kokeilemaan miltä tuntuu Call of Cthulhu: Suicide Hour, joka löytyy Reckoning of the Dead-nettisivulta. Suicide Hour on yhden A4-paperin kokoinen valmisseikkailu, jossa on valmiiksi tehdyt hahmot. Pelihahmot ovat New Yorkin kaupungin poliiseja vuonna 1947, jotka lähetetään tutkimaan outoa joukkoitsemurhaa Chinatowniin.
Valmistauduin peliin katsomalla Into the Darknessin kaverien session Youtubesta ja sitä jäljitellen lähdin sitten tutkimaan, että millaiseksi muodostuisi Suicide Hour minun pelinjohtamanani.
Seuraa siis spoilereita, jos aiot itse pelata kyseisen skenaarion läpi.
Pelaajia oli tässä ensimmäisessä ryhmässä kolme. Heidän hahmojensa nimet olivat Jonathan Smith, Richard "Dick" Hardy ja Jonathan Corwin. Kaikki - 1940-luvun maailmasta johtuen - valkoihoisia miehiä. Smith oli etsivistä kokenein, hänellä oli taustallaan useiden vuosien työkokemus. Hardy oli uusi tulokas, Corwin puolestaan 2.maailmansodan veteraani.
Poliisiasemalla työvuoro on alkamassa. Poliisiaseman etsiväryhmää johtava kersantti Milligan sai soiton partiopoliiseilta, että Chinatownista oli löydetty outo rikospaikka. Koska Smith on etsivistä vanhin, hänet nimitetään alustavasti vastaavaksi tutkijaksi.
Automatkalla Chinatowniin käy jo ilmi, että musiikkia ja klubeissa käymistä rakastava Hardy ei oikein tule toimeen kahden muun tutkijan kanssa. Rikospaikalla, joka sijaitsee eräässä ränsistyneessä ja hylätyssä kerrostalossa, kolmikko tapaa kaksi konstaapelia ja kersantin, joilta he kuulevat, että rikospaikan varsinaisesti löytänyt poliisi on viety sairaalaan, koska tämä järkyttyi niin pahoin rikospaikan brutaaliudesta.
Etsivät siirtyvät konstaaplein ohjeiden perusteella sisälle rakennukseen. Jo ovensuussa vastaan tulee voimakas verenhaju. He kipuavat toiseen kerrokseen ja tyhjillään olevaan asuntoon. Asunto on merkkien perusteella narkkarien käyttämä huumeluola. Keskelle huonetta on vedetty ympyrään yhdeksän tuolia. Näistä tuoleista kahdeksalla istuu vainaja, yhdeksäs tuoli on tyhjä. Jokaisen vainajan vatsa on viilletty auki ja suolet on vedetty yhteen kasaan ympyrän keskelle lattialle. Joka paikka on veressä. Kahdeksasta vainajasta kuusi näyttää huonokuntoisilta kadunmiehiltä, mutta kaksi vainajaa on huomiota herättävän hyvin pukeutuneita nuoria miehiä.
Etsivät aloittavat tutkimustyöt. Hardy lähetetään konstaapelien kanssa tutkimaan muu rakennus ja eräästä huoneistosta löytyy sammunut narkomaani. Jututtaessa selviää, että hän kuuli seurueen saapumisen rakennukseen, mutta muuta hän ei osaa sanoa. Hardy antaa hänelle suorastaan ruhtinaallisen suuren palkkion ja pyytää tätä pitämään silmänsä ja korvansa auki. UUsi tapaaminen sovitaan seuraavalle päivälle.
Smith ja Corwin tutkivat huonetta. Alkaa vaikuttamaan siltä, että jokainen vainaja viilsi itse vatsansa auki ja kiskoi suolensa ulos. Mutta kuka istui yhdeksännellä tuolilla? Mikä johti groteskiin joukkoitsemurhaan? Huoneesta löydetään kirjekuoria, joiden sisällä on heroiinilta näyttävää punaista jauhetta. Lisäksi kuorien päälle on piirretty tyylitelty punainen lohikäärme. Etsivät muistavat, että senniminen ravintola löytyy Chinatownista, mutta vastaako kirjekuorien logo ravintolan logoa?
Vainajien taskut tutkitaan. Hienosti pukeutuneet nuoret miehet osoittautuivat Jason Campbelliksi ja Christopher Roberts III:ksi, joka sattuu olemaan kaupungin pormestarin poika. Juttu saa äkillisesti poliittisia ulottuvuuksia, joten Smith kiirehtii soittamaan asiasta etsiväryhmän kersantille. Kersantilta he saavat myös kuulla, että Chinatownin ravintola Red Dragon on "no-go" paikallispoliiseille, sillä ravintolan johtaja Johnny Cheng on FBI:n tarkkailtavana. Liittovaltion poliisi nimittäin epäilee Johnny Chengin kuuluvan kiinalaiseen mafiaan eikä FBI halua paikallispoliiseja sotkemaan tutkimuksiaan. Kersantti lupaa kuitenkin tehdä parhaansa jotta etsiväkolmikko pääsisi haastattelemaan Chengiä.
Rikospaikalle tulevat tekniset tutkijat löytävät lattialta paperinpalan, johon on kirjoitettu ilmeisesti huonoa runoutta ja signeerattu kirjaimin "JDS". Ällöttävämpi löytö tehdään suolikasasta, jonka alle on hautautunut noin nyrkin kokoinen musta kivi. Kivi siirtyy Corwinin haltuun, joka lähtee viemään sitä yliopistolle tutkittavaksi, sillä kiveen on kaiverrettu omituisia riimuja. Niiden katsominen täyttää Corwinin jostain syystä pelontunteella ja tuntuu kuin riimujen merkitys olisi aivan kielen päällä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa.
Smith ja Hardy vievät suru-uutisen pormestarille. Tältä he saavat kuulla, että Christopher ja Jason olivat ystäviä ja opiskelivat molemmat yliopistolla, mutta viimeaikoina opinnot olivat saaneet tehdä tilaa juhlimiselle. Pormestari myös mainitsee nimeltä Christopherin toisen ystävän, Stephen Monroen, joka myös opiskelee yliopistolla.
Matka jatkuu siis yliopistolle. Christopherin ja Jasonin huoneesta löytyy lisää huumeita. Kirjastotutkimus paljastaa Jason Campbellin lainanneen vastikään John DeSannax-nimisen kirjailijan tekemän kirjan New Yorkin kummituksista. Stephen Monroen kuulustelu paljastaa, että Christopherin ja Jasonin alamäki alkoi kuusi kuukautta sitten, jolloin kaksikko alkoi käydä myös kirjoittajapiirissä. Monroe osaa nimetä vain yhden toisen piirissä käyneen henkilön: Michael Beck.
Beckiä ei kuitenkaan haastatella vielä, sillä kersantti antaa kolmikolle luvan mennä Red Dragoniin tapaamaan Johnny Chengiä. Etsivät marssivat ravintolaan ja vaikka huomaavatkin ettei ravintolan logo vastaa kuorien logoa, he haluavat silti tavata Chengin. Lyhyen odottamisen jälkeen Chengin käskyläiset saapuvat kutsumaan etsivät takahuoneeseen sillä ehdolla, että he luopuvat aseistaan. Etsivät, varsinkin Smith, ei ole halukas, mutta lopulta aseet jätetään Hardyn haltuun, joka ei siis pääse vanhempien etsivien päätöksellä tapaamiseen. Hardy jää pöytään istumaan kun Smith ja Corwin lähteävät tapaamaan huumepäällikköä.
Pelikerta päättyi tähän. Sessio kesti kolmisen tuntia, osan ajasta vei Cthulhun periaatteiden ja sääntöjen läpikäyminen. Noppa pyöri vinhasti ja tuloksia syntyi.
Cthulhussa minun mielestäni oli ongelmana se, että tietyt asiat vain täytyy löytää, jotta tarina etenisi. Miksi siis heittää noppaa?
Valmistauduin peliin katsomalla Into the Darknessin kaverien session Youtubesta ja sitä jäljitellen lähdin sitten tutkimaan, että millaiseksi muodostuisi Suicide Hour minun pelinjohtamanani.
Seuraa siis spoilereita, jos aiot itse pelata kyseisen skenaarion läpi.
Pelaajia oli tässä ensimmäisessä ryhmässä kolme. Heidän hahmojensa nimet olivat Jonathan Smith, Richard "Dick" Hardy ja Jonathan Corwin. Kaikki - 1940-luvun maailmasta johtuen - valkoihoisia miehiä. Smith oli etsivistä kokenein, hänellä oli taustallaan useiden vuosien työkokemus. Hardy oli uusi tulokas, Corwin puolestaan 2.maailmansodan veteraani.
Poliisiasemalla työvuoro on alkamassa. Poliisiaseman etsiväryhmää johtava kersantti Milligan sai soiton partiopoliiseilta, että Chinatownista oli löydetty outo rikospaikka. Koska Smith on etsivistä vanhin, hänet nimitetään alustavasti vastaavaksi tutkijaksi.
Automatkalla Chinatowniin käy jo ilmi, että musiikkia ja klubeissa käymistä rakastava Hardy ei oikein tule toimeen kahden muun tutkijan kanssa. Rikospaikalla, joka sijaitsee eräässä ränsistyneessä ja hylätyssä kerrostalossa, kolmikko tapaa kaksi konstaapelia ja kersantin, joilta he kuulevat, että rikospaikan varsinaisesti löytänyt poliisi on viety sairaalaan, koska tämä järkyttyi niin pahoin rikospaikan brutaaliudesta.
Etsivät siirtyvät konstaaplein ohjeiden perusteella sisälle rakennukseen. Jo ovensuussa vastaan tulee voimakas verenhaju. He kipuavat toiseen kerrokseen ja tyhjillään olevaan asuntoon. Asunto on merkkien perusteella narkkarien käyttämä huumeluola. Keskelle huonetta on vedetty ympyrään yhdeksän tuolia. Näistä tuoleista kahdeksalla istuu vainaja, yhdeksäs tuoli on tyhjä. Jokaisen vainajan vatsa on viilletty auki ja suolet on vedetty yhteen kasaan ympyrän keskelle lattialle. Joka paikka on veressä. Kahdeksasta vainajasta kuusi näyttää huonokuntoisilta kadunmiehiltä, mutta kaksi vainajaa on huomiota herättävän hyvin pukeutuneita nuoria miehiä.
Etsivät aloittavat tutkimustyöt. Hardy lähetetään konstaapelien kanssa tutkimaan muu rakennus ja eräästä huoneistosta löytyy sammunut narkomaani. Jututtaessa selviää, että hän kuuli seurueen saapumisen rakennukseen, mutta muuta hän ei osaa sanoa. Hardy antaa hänelle suorastaan ruhtinaallisen suuren palkkion ja pyytää tätä pitämään silmänsä ja korvansa auki. UUsi tapaaminen sovitaan seuraavalle päivälle.
Smith ja Corwin tutkivat huonetta. Alkaa vaikuttamaan siltä, että jokainen vainaja viilsi itse vatsansa auki ja kiskoi suolensa ulos. Mutta kuka istui yhdeksännellä tuolilla? Mikä johti groteskiin joukkoitsemurhaan? Huoneesta löydetään kirjekuoria, joiden sisällä on heroiinilta näyttävää punaista jauhetta. Lisäksi kuorien päälle on piirretty tyylitelty punainen lohikäärme. Etsivät muistavat, että senniminen ravintola löytyy Chinatownista, mutta vastaako kirjekuorien logo ravintolan logoa?
Vainajien taskut tutkitaan. Hienosti pukeutuneet nuoret miehet osoittautuivat Jason Campbelliksi ja Christopher Roberts III:ksi, joka sattuu olemaan kaupungin pormestarin poika. Juttu saa äkillisesti poliittisia ulottuvuuksia, joten Smith kiirehtii soittamaan asiasta etsiväryhmän kersantille. Kersantilta he saavat myös kuulla, että Chinatownin ravintola Red Dragon on "no-go" paikallispoliiseille, sillä ravintolan johtaja Johnny Cheng on FBI:n tarkkailtavana. Liittovaltion poliisi nimittäin epäilee Johnny Chengin kuuluvan kiinalaiseen mafiaan eikä FBI halua paikallispoliiseja sotkemaan tutkimuksiaan. Kersantti lupaa kuitenkin tehdä parhaansa jotta etsiväkolmikko pääsisi haastattelemaan Chengiä.
Rikospaikalle tulevat tekniset tutkijat löytävät lattialta paperinpalan, johon on kirjoitettu ilmeisesti huonoa runoutta ja signeerattu kirjaimin "JDS". Ällöttävämpi löytö tehdään suolikasasta, jonka alle on hautautunut noin nyrkin kokoinen musta kivi. Kivi siirtyy Corwinin haltuun, joka lähtee viemään sitä yliopistolle tutkittavaksi, sillä kiveen on kaiverrettu omituisia riimuja. Niiden katsominen täyttää Corwinin jostain syystä pelontunteella ja tuntuu kuin riimujen merkitys olisi aivan kielen päällä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa.
Smith ja Hardy vievät suru-uutisen pormestarille. Tältä he saavat kuulla, että Christopher ja Jason olivat ystäviä ja opiskelivat molemmat yliopistolla, mutta viimeaikoina opinnot olivat saaneet tehdä tilaa juhlimiselle. Pormestari myös mainitsee nimeltä Christopherin toisen ystävän, Stephen Monroen, joka myös opiskelee yliopistolla.
Matka jatkuu siis yliopistolle. Christopherin ja Jasonin huoneesta löytyy lisää huumeita. Kirjastotutkimus paljastaa Jason Campbellin lainanneen vastikään John DeSannax-nimisen kirjailijan tekemän kirjan New Yorkin kummituksista. Stephen Monroen kuulustelu paljastaa, että Christopherin ja Jasonin alamäki alkoi kuusi kuukautta sitten, jolloin kaksikko alkoi käydä myös kirjoittajapiirissä. Monroe osaa nimetä vain yhden toisen piirissä käyneen henkilön: Michael Beck.
Beckiä ei kuitenkaan haastatella vielä, sillä kersantti antaa kolmikolle luvan mennä Red Dragoniin tapaamaan Johnny Chengiä. Etsivät marssivat ravintolaan ja vaikka huomaavatkin ettei ravintolan logo vastaa kuorien logoa, he haluavat silti tavata Chengin. Lyhyen odottamisen jälkeen Chengin käskyläiset saapuvat kutsumaan etsivät takahuoneeseen sillä ehdolla, että he luopuvat aseistaan. Etsivät, varsinkin Smith, ei ole halukas, mutta lopulta aseet jätetään Hardyn haltuun, joka ei siis pääse vanhempien etsivien päätöksellä tapaamiseen. Hardy jää pöytään istumaan kun Smith ja Corwin lähteävät tapaamaan huumepäällikköä.
Pelikerta päättyi tähän. Sessio kesti kolmisen tuntia, osan ajasta vei Cthulhun periaatteiden ja sääntöjen läpikäyminen. Noppa pyöri vinhasti ja tuloksia syntyi.
Cthulhussa minun mielestäni oli ongelmana se, että tietyt asiat vain täytyy löytää, jotta tarina etenisi. Miksi siis heittää noppaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti