"Matka" tuli sitten tosiaan pelattua pari viikkoa sitten. Mitä ajatuksia se herätti...
Ensinnäkin, olin lukenut pelitekstin jo aikoja sitten. Olin myös aika vahvasti toivonut, että jeeppi-peleihin tutustumisemme johtaisi pelaamaan "Matkan". Pelin sisällön takia sitä pitkään sitten puntaroitiin ja haettiin ikään kuin oikeanlaista kokoonpanoa, jolle "Matka" ei olisi liian traumatisoiva. Kun porukka sitten saatiin kokoon, oltiin tilanteessa, jossa nelihenkinen pelaajaporukka koostui pelkästään miehistä. Pelissä itsessään on kaksi naisen roolia ja nämäkin menivät sitten miespelaajien pelattavaksi. Suorituksissa ei ollut mitään vikaa, ja pelin kauhu tuli myös käsiteltyä, mutta ehkä se jäi tietyllä tavalla "järjen tasolle", koska kuitenkin oli niin selkeää, että Äitiä (yksi hahmoista, joille tapahtuu kauheuksia) esitti mies. Olisiko pelikokemus ollut erilainen, jos Äiti ja Tytär olisivat olleet myös naispelaajien pelaamia? Ehkä. Tai sitten pelikokemus olisi ollut itsellekin liian kuormittava/kammottava.
Itse päädyin esittämään Muukalaista. Muukalainen oli sikäli helppo hahmo, että hän on se katalysaattori, joka saa aikaan kaiken pahan. Kun siihen hahmoon solahtaa, niin sitten antaa mennä vaan eikä liikoja mieti, että mitä tässä tapahtuu. Peliteksti ei myöskään inhimillistä Muukalaista mitenkään. Meille ei tekstissä juuri kerrota, että miksi Muukalainen tekee mitä hän tekee. Hänet voi siis nähdä/pelata täysin saatanallisena hahmona, joka vain on Paha.
Itse päädyin tulkitsemaan Muukalaista myös jossain määrin inhimillisenä hahmona. Pelokkaana, mutta toki myös pohjimmiltaan sadistisena ja vallasta nauttivana ihmishirviönä, joka reagoi väkivallalla ja julmuudella kaikkiin todellisiin tai kuviteltuihin uhkiin. Jolle oma selviytyminen on tärkeää, mutta joka myös naamioi oman selviytymishalunsa hurskastelun ja tekopyhien puheiden taakse. Esimerkiksi kun Muukalainen surmaa Tyttären, hän viittaa puheissaan muutaman kerran ehtoolliseen - tarkoitin nämä puheet nimenomaan viittauksena siihen, että Muukalainen on "jumalanpilkkaaja", sillä hänen asettamansa ehtoollinen on täydessä ristiriidassa sen kanssa missä oikeasta ehtoollisesta on kyse - siitä että vapaaehtoinen uhri antaa itsensä kaikkien puolesta.
En tiedä välittyivätkö nämä aatokset mitenkään.
Mies oli toinen rooli, jota pitkään harkitsin. Olen pelannut näitä kusipää-psykopaatteja niin monta kertaa jo, että tavallaan tiesin mitä Muukalaisen pelaamisesta saan. Hahmona Mies olisi ollut täysin erilainen, sillä hänet de-maskuloidaan tarinan aikana melkoisen tehokkaasti. Internetistä löytyvissä peliraporteissa osa on kirjoittanutkin, että nimenomaan Miehen rooli oli vaikea ja kauhea, koska hän ei kykene auttamaan/pelastamaan rakkaitaan Muukalaisen kynsistä. Toisaalta tämä tuntui myös sen verran isolta haasteelta, että harkitsin liian kauan, ja Miehen rooli vietiin käsistä.
Jonkun verran voisin kaiketi siis sanoa, että se, että olin lukenut pelitekstin häiritsi kokemusta. Olisin kenties valinnut Miehen roolin innokkaammin, jos en olisi tiennyt mitä hänellä on edessä. Ja kenties Muukalainen olisi tuntunut hirveämmältä, jos en olisi jo tiennyt, että mitä hahmo tulee seuraavassa kohtauksessa tekemään.
Ensinnäkin, olin lukenut pelitekstin jo aikoja sitten. Olin myös aika vahvasti toivonut, että jeeppi-peleihin tutustumisemme johtaisi pelaamaan "Matkan". Pelin sisällön takia sitä pitkään sitten puntaroitiin ja haettiin ikään kuin oikeanlaista kokoonpanoa, jolle "Matka" ei olisi liian traumatisoiva. Kun porukka sitten saatiin kokoon, oltiin tilanteessa, jossa nelihenkinen pelaajaporukka koostui pelkästään miehistä. Pelissä itsessään on kaksi naisen roolia ja nämäkin menivät sitten miespelaajien pelattavaksi. Suorituksissa ei ollut mitään vikaa, ja pelin kauhu tuli myös käsiteltyä, mutta ehkä se jäi tietyllä tavalla "järjen tasolle", koska kuitenkin oli niin selkeää, että Äitiä (yksi hahmoista, joille tapahtuu kauheuksia) esitti mies. Olisiko pelikokemus ollut erilainen, jos Äiti ja Tytär olisivat olleet myös naispelaajien pelaamia? Ehkä. Tai sitten pelikokemus olisi ollut itsellekin liian kuormittava/kammottava.
Itse päädyin esittämään Muukalaista. Muukalainen oli sikäli helppo hahmo, että hän on se katalysaattori, joka saa aikaan kaiken pahan. Kun siihen hahmoon solahtaa, niin sitten antaa mennä vaan eikä liikoja mieti, että mitä tässä tapahtuu. Peliteksti ei myöskään inhimillistä Muukalaista mitenkään. Meille ei tekstissä juuri kerrota, että miksi Muukalainen tekee mitä hän tekee. Hänet voi siis nähdä/pelata täysin saatanallisena hahmona, joka vain on Paha.
Itse päädyin tulkitsemaan Muukalaista myös jossain määrin inhimillisenä hahmona. Pelokkaana, mutta toki myös pohjimmiltaan sadistisena ja vallasta nauttivana ihmishirviönä, joka reagoi väkivallalla ja julmuudella kaikkiin todellisiin tai kuviteltuihin uhkiin. Jolle oma selviytyminen on tärkeää, mutta joka myös naamioi oman selviytymishalunsa hurskastelun ja tekopyhien puheiden taakse. Esimerkiksi kun Muukalainen surmaa Tyttären, hän viittaa puheissaan muutaman kerran ehtoolliseen - tarkoitin nämä puheet nimenomaan viittauksena siihen, että Muukalainen on "jumalanpilkkaaja", sillä hänen asettamansa ehtoollinen on täydessä ristiriidassa sen kanssa missä oikeasta ehtoollisesta on kyse - siitä että vapaaehtoinen uhri antaa itsensä kaikkien puolesta.
En tiedä välittyivätkö nämä aatokset mitenkään.
Mies oli toinen rooli, jota pitkään harkitsin. Olen pelannut näitä kusipää-psykopaatteja niin monta kertaa jo, että tavallaan tiesin mitä Muukalaisen pelaamisesta saan. Hahmona Mies olisi ollut täysin erilainen, sillä hänet de-maskuloidaan tarinan aikana melkoisen tehokkaasti. Internetistä löytyvissä peliraporteissa osa on kirjoittanutkin, että nimenomaan Miehen rooli oli vaikea ja kauhea, koska hän ei kykene auttamaan/pelastamaan rakkaitaan Muukalaisen kynsistä. Toisaalta tämä tuntui myös sen verran isolta haasteelta, että harkitsin liian kauan, ja Miehen rooli vietiin käsistä.
Jonkun verran voisin kaiketi siis sanoa, että se, että olin lukenut pelitekstin häiritsi kokemusta. Olisin kenties valinnut Miehen roolin innokkaammin, jos en olisi tiennyt mitä hänellä on edessä. Ja kenties Muukalainen olisi tuntunut hirveämmältä, jos en olisi jo tiennyt, että mitä hahmo tulee seuraavassa kohtauksessa tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti