Olemme aloittaneet jälleen uuden kampanjan. Edellinen kampanja Hillfolk kesti lopulta viisi pelikertaa ennen kuin tarina saatiin tyydyttävään päätökseen. Tuntui, että kampanja ei oikein koskaan saanut itseään liikkeelle.
Nyt pelaamme Menneisyyden varjoja. Ja on hienoa pelata pitkästä aikaa peliä, jossa on pelinjohtaja! Pelaajana huomaa rentoutuvansa ihan eri tavalla (ja samalla kunnioittavansa pelinjohtajan tehtävää entistä enemmän). Tarinalla on joku yleinen valvoja, portinvahti, joka torppaa huonot ideat ja toisaalta tuo sisään uusia, mielenkiintoisia ideoita. Laiskimmillaan sinun ei pelaajana tarvitse huolehtia kuin omasta hahmostasi. Tämä on taas uutta kahteen aiempaan kampanjaan verrattuna.
Hillfolk-kampanjassa meillä ei ollut pelinjohtajaa. Vastuu yhteisestä tarinasta painoi ihan eri tavalla. Samalla se asetti pelaajat ikävään demokraattiseen ongelmaan: missä määrin voin puuttua, ohjata, kyseenalaistaa muiden pelaamista, näiden ehdottamia kohtauksia? Pelinjohtajuus antaa muodollisen auktoriteetin, hän on pelinjohtaja ja näin ollen hänen tapaansa puuttua, ohjata, neuvoa ei lähtökohtaisesti ainakaan itse pidä niin "huonotapaisena" kuin pelaajakollegoiden huomauttelua.
Joskus porukalla pohdimme sitä, että onko Parhaaseen katseluaikaan - pelissä pelinjohtajaa loppujen lopuksi lainkaan ainakaan jos sitä pelataan niin kuin me. Siis hyvin hahmovetoisesti ja draamallisesti. Tuntui, että pelinjohtajan (tai tuottajan niin kuin sitä pelissä sanotaan) epäkiitollisena tehtävänä oli vain seurata kohtauksia, joiden sisällöstä, luonteesta ym. viime kädessä päättää kohtausta tilaava pelaaja. Tuottaja pystyttää kulissit ja sen jälkeen hän seuraa, kun pelaajahahmot käyvät dialogia. Sivuhahmoja ei kampanjassa juuri ollut.
Mutta silti Hillfolkin jälkeen väitän, että Parhaassa katseluajassa oli pelinjohtaja meidänkin tyylillämme. Tehtävä oli ehkä epäkiitollinen, ehkä pitkäveteinenkin, mutta tärkeä. Joku oli valvomassa ja ohjaamassa. Ja kun se joku, se pienikin tehtävä vietiin, niin pelin kulku muuttui heti raskassoutuisemmaksi, kun vastuu alkoi painaa ihan eri tavalla pelaajan hartioita.
Ja siksi nyt onkin kiva rentoutua kampanjassa, jossa iso vastuu painaa vain pelinjohtajaa!
Nyt pelaamme Menneisyyden varjoja. Ja on hienoa pelata pitkästä aikaa peliä, jossa on pelinjohtaja! Pelaajana huomaa rentoutuvansa ihan eri tavalla (ja samalla kunnioittavansa pelinjohtajan tehtävää entistä enemmän). Tarinalla on joku yleinen valvoja, portinvahti, joka torppaa huonot ideat ja toisaalta tuo sisään uusia, mielenkiintoisia ideoita. Laiskimmillaan sinun ei pelaajana tarvitse huolehtia kuin omasta hahmostasi. Tämä on taas uutta kahteen aiempaan kampanjaan verrattuna.
Hillfolk-kampanjassa meillä ei ollut pelinjohtajaa. Vastuu yhteisestä tarinasta painoi ihan eri tavalla. Samalla se asetti pelaajat ikävään demokraattiseen ongelmaan: missä määrin voin puuttua, ohjata, kyseenalaistaa muiden pelaamista, näiden ehdottamia kohtauksia? Pelinjohtajuus antaa muodollisen auktoriteetin, hän on pelinjohtaja ja näin ollen hänen tapaansa puuttua, ohjata, neuvoa ei lähtökohtaisesti ainakaan itse pidä niin "huonotapaisena" kuin pelaajakollegoiden huomauttelua.
Joskus porukalla pohdimme sitä, että onko Parhaaseen katseluaikaan - pelissä pelinjohtajaa loppujen lopuksi lainkaan ainakaan jos sitä pelataan niin kuin me. Siis hyvin hahmovetoisesti ja draamallisesti. Tuntui, että pelinjohtajan (tai tuottajan niin kuin sitä pelissä sanotaan) epäkiitollisena tehtävänä oli vain seurata kohtauksia, joiden sisällöstä, luonteesta ym. viime kädessä päättää kohtausta tilaava pelaaja. Tuottaja pystyttää kulissit ja sen jälkeen hän seuraa, kun pelaajahahmot käyvät dialogia. Sivuhahmoja ei kampanjassa juuri ollut.
Mutta silti Hillfolkin jälkeen väitän, että Parhaassa katseluajassa oli pelinjohtaja meidänkin tyylillämme. Tehtävä oli ehkä epäkiitollinen, ehkä pitkäveteinenkin, mutta tärkeä. Joku oli valvomassa ja ohjaamassa. Ja kun se joku, se pienikin tehtävä vietiin, niin pelin kulku muuttui heti raskassoutuisemmaksi, kun vastuu alkoi painaa ihan eri tavalla pelaajan hartioita.
Ja siksi nyt onkin kiva rentoutua kampanjassa, jossa iso vastuu painaa vain pelinjohtajaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti